Viime vuosina istunnoissani yleisimmin esiin tuleva aihe eivät ole loitsut vaan lapsuus. Kaikenikäiset ihmiset kertovat hiljaisella äänellä saman asian: ”Kasvoin lyöntien keskellä” tai ”Kotona minulle puhuttiin rumasti”, siis fyysisestä väkivallasta tai henkisestä kaltoinkohtelusta. Monet eivät edes enää tiedä, että sitä kutsutaan kaltoinkohteluksi: niin ”kasvatettiin” hyvin monissa kodeissa. Vastaan suoraan ja lempeästi: näiden kokemusten energia on yhä sinussa, vaikka vuosikymmeniä olisi kulunut. Pieni lapsi imee elinympäristönsä energioita selviytyäkseen, ja se, mitä ei silloin käsitelty, muuttuu kehossa peloksi, ”en ansaitse” -ohjelmiksi, häpeäksi ja syyllisyydeksi.
Hyvä uutinen, jonka haluan sinun muistavan heti ensimmäiseltä riviltä: paraneminen on mahdollista. Ei yhdessä yössä, mutta mahdollista se on. Kasvoin kodissa, jossa vanhempien välinen väkivalta oli päivittäistä, joten tiedän, mistä puhun. Olen mennyt näille alueille vuosien ajan ja poistan yhä kerroksia. Viime vuosina olen myös kulkenut muiden rinnalla sidoksista vapautumisen, meditaatioiden ja konstellaatioiden kautta.
Mitä lapsuuden kaltoinkohtelu tarkoittaa ja mikset aina näe sitä
Henkisellä ja fyysisellä kaltoinkohtelulla on kummallakin kahdet kasvot, ja toiset ovat lähes näkymättömät. Ensimmäiset ovat tutut: lyönnit, nöyryytys ja rumat sanat. Toiset ovat se, mitä vanhempi ei tee: hän ei näe tai kuule sinua eikä vastaa tunnetarpeisiisi. Tämä laiminlyönti, jota käsitellään myös käyttämässäni kirjassa emotionaalisesti poissaolevasta äidistä, voi olla yhtä tuhoisaa kuin aktiivinen kaltoinkohtelu. Ulkoapäin kaikki näyttää hyvältä, mutta lapsi ei saa juuri sitä, mitä tarvitsee: rakkautta ja läsnäoloa.
Yksinkertainen ero: vaikea päivä, paha sana kerran on yksi kerta. Kaltoinkohtelu on järjestelmällistä, päivästä toiseen. Monet vanhemmat eivät osanneet toimia paremmin, koska kukaan ei opettanut heitä vanhemmiksi. Sen ymmärtäminen ei tarkoita, että se olisi ollut hyväksyttävää.
Lapsi imee itseensä myös perheväkivallan vanhempien välillä, vaikka kukaan ei olisi lyönyt häntä. Monet kannatte kehossanne lapsuudenkodin lyöntien energiaa tietämättä, miksi pelkäätte tai jähmetytte äänen noustessa.
Lapsuuden kaltoinkohtelun vaikutukset: mitä sinuun jää
”En ansaitse” -ohjelmat
Kaltoinkohtelu ei pääty loppuessaan: se asentaa ohjelmia. Näitä lähetän useimmin takaisin sidoksista vapautumisissa:
- ”En ansaitse, en ole arvokas, en ansaitse rakkautta, en riitä.”
- ”Olen ongelma. Ansaitsen rangaistuksen. Elän jatkuvassa pelossa.”
- ”Minun on selvittävä yksin, vaikka kärsisin miten paljon.”
- ”En saa sanoa ei. En saa puolustaa itseäni. En saa kertoa, mitä tunnen.”
- ”Arvoni riippuu suorituksistani.”
Ne eivät ole totuutesi vaan pelossa asennettuja ohjelmia. Ensimmäinen vapautuminen tulee, kun ymmärrät, ettei se ole sinun ja kieltäydyt enää ottamasta sitä kantaaksesi.
Pelko, joka ei sammu
Monet meistä, jotka ovat kokeneet henkistä kaltoinkohtelua tai väkivaltaa, elävät jatkuvan taustapelon kanssa. Vaikeissa tapauksissa puhumme kauhusta, sanasta jonka ymmärtää vain sen kokenut. Lapsena luin äidin kasvoilta kaiken, mitä hän ajatteli, jotta tietäisin etukäteen, mitä seuraa. Siksi monet vaikean lapsuuden eläneet aikuiset ovat poikkeuksellisen hyviä empaatteja: tuo empatia oli aikoinaan selviytymiskeino. Pitkäaikainen pelko jättää usein kompleksisen traumaperäisen stressin oireita. Tässä sanon yksiselitteisesti: mene psykoterapeutille. Se on perusta.
Häpeä, syyllisyys ja ihmisarvo
Yksinkertaisin muotoilu: kaltoinkohtelu tarkoittaa nöyryytystä, häpeää ja syyllisyyttä ja loukkaa ihmisarvoa. Pilkan kohteeksi joutuminen synnyttää häpeää, vertailu (”luokkatoverisi sai kympin, olisit voinut tehdä enemmän”) itseluottamuksen puutetta. Tarpeistasi moittiminen opettaa olemaan pyytämättä enää mitään, apua tai rakkautta. Lapsi rakentaa identiteettiään tulemalla vanhempansa näkemäksi. Ellei vanhempi näe sinua, identiteettiin ja itseluottamukseen jää aukko.
Mitä keho tekee vastaanotetuille tunteille
Silloin itkemättä jääneet tunteet jäivät kehoon:
- Tunnesyöminen. Syömme tukahduttaaksemme tunteemme ja ”maadoittuaksemme”. Minullakin oli 30 ylimääräistä kiloa toksisen ihmisen rinnalla. Ne olivat suojaa ja lohtua, eivät ahneutta.
- Lakkaamaton työskentely. ”En ansaitse elää, ellen tee töitä”, ”en ansaitse lepoa”: lyötyjen lasten tavallisia ohjelmia. Minullakin on niitä.
- Perfektionismi. Se ei ole hyvä ominaisuus vaan traumasta johtuvaa itsesabotointia.
- Riippuvuuskäyttäytyminen: kaikki, mitä käytät välttääksesi tuntemisen. Sen taustalla etsit lapsuuden korjaamista: kaikki on ensimmäisten seitsemän vuoden toistoa.
Ihmissuhteissa ja elämässä
Lapsena näkymättömäksi jääneelle jää sisäinen tyhjyys ja rakkauden nälkä: heittäydyt liian nopeasti suhteisiin tai vedät puoleesi ihmisiä, jotka käyttävät antamisen lahjaasi hyväksi. Kiintymystyyli voi olla välttelevä, ahdistunut tai kaoottinen, ja monet kantavat ”mustan lampaan” tunnetta. Jos vanhempasi käyttäytyi narsistisesti, mallit toistuvat suhteissa, kunnes työstät niitä. Olen kirjoittanut tästä artikkelissa, joka käsittelee narsismia ja toksista käyttäytymistä.
Ja toinen puoli: vaikeisiin lapsuuksiin liittyy myös lahjoja. Olet herkempi, empaattisempi ja vahvempi kuin luulet. Haava oli todellinen, mutta lahjat ovat sinun.
Miltä tämän aiheen puhdistaminen näyttää
Kun alat työstää lyöntien ja kaltoinkohtelun energiaa, keho vapauttaa sitä: haukottelua, röyhtäilyä, kyyneleitä, äkillistä kylmyyttä, huimausta. Tunsin lyöntien energian vatsassani; muut tuntevat sen päässä tai sydämen kohdalla. Se on normaalia: sen jälkeen seuraa helpotus.
Kaksi yleistä merkkiä: jos et tunne mitään, olet joskus niin trauman ”betonoima”, ettet anna itsellesi lupaa tuntea. Ajan myötä keho avautuu. Ja jos et muista lapsuuttasi, psyyke on sulkenut muistin suojellakseen sinua. Muistot palaavat työskennellessäsi omaan tahtiisi.
Ja terveen järjen sääntö: jos sinulla on fyysisiä oireita tai olotiloja, jotka eivät mene ohi, mene lääkäriin. Energiatyö kulkee terveydenhoidon rinnalla, ei sen sijasta.
Hankin PDF-oppaan lyöntien ja kaltoinkohtelun sidoksista vapautumiseen →
Miten paraneminen alkaa: käyttämäni tie
1. Mene myös psykoterapeutille
Asetan tämän askeleen ensimmäiseksi, koska toimin itsekin näin. Sidoksista vapautuminen puhdistaa energiaa, mutta on alueita, joille et mene yksin. Terapeutti kannattelee ja työntää juuri silloin, kun et enää halua astua tuohon huoneeseen. Lapsuuden traumat, etenkin traumaperäiseen stressiin liittyvät, työstetään psykoterapiassa. Raskaimmat haavat käsitellään vain yksilöllisesti ammattilaisen kanssa. Olen itse yhdistänyt terapian ja sidoksista vapautumisen.
2. Sidoksista vapautuminen suolan päällä
Puhdistaminen suolan päällä on paljon voimakkaampaa kuin vain mielessä lausutut lauseet. Tarvitset lattialle kilon karkeaa suolaa, jonka päälle asetat paljaat jalkasi. Varaa viereesi peitto: traumojen poistuessa tulee kylmä. Sulje silmät ja anna energian virrata:
”Asetan aikomuksen puhdistaa itseni. Pyydän kaiken lyöntien energian poistumaan minusta.”
Lausu lauseet ääneen ja työnnä energia ulos. Kyse ei ole vain sanoista vaan siitä, mitä tunnet kehossasi ja annat mennä. Jos lause on liian raskas, älä pakota sitä: yksi kerros lähtee nyt, toinen ensi kerralla.
3. Lähetät takaisin sen, mikä ei ole sinun
Perusmuotoilu, jota käytän lyöntien sidoksista vapautumisessa:
”Lähetän uskomuksen, että [en ansaitse / minun täytyy vaieta säilyttääkseni rakkauden / en saa sanoa ei, sen mitä itse tunnet], takaisin lähteeseensä ja ohjelmoin energiakenttäni olemaan enää hyväksymättä sellaista.”
Tähän aiheeseen liittyviä lauseita, joita mukautat tilanteeseesi:
- ”Rakas äiti / rakas isä, annan sinulle takaisin kaiken lyöntien energian, jonka imin itseeni.”
- ”Rakkaat vanhemmat, jätän ristiriitanne teille. En enää seiso välissänne.”
- ”Kumoan kaikki lapsuudessa saamani lyönnit ja kirjoitan nauhan uudelleen.”
Jos vanhempasi eivät enää elä, sidoksista vapautuminen toimii silti: energia on sinussa. Kokemukseni mukaan puhdistaminen sujuu helpommin siellä, missä oli rakkautta. Vaikeinta on korjata kylmä, rakkaudeton kaltoinkohtelu.
4. Sisäinen lapsi
Sulje silmät ja mene mielikuvissasi sen lapsen luo, joka olit. Jos päädyt vaikeaan hetkeen, ota lapsi sieltä pois ja sano: ”Se on ohi.” Alitajunta ei aina tiedä sen päättyneen; siksi vapautamme sidoksia. Ota lapsi sitten syliin, jos hän sallii:
”Et ole yksin. Olen tässä kanssasi. Nyt opettelen olemaan joutumatta enää lyödyksi. Tähän asti sinä olet kantanut, tästä lähtien minä kannan. Olen sinulle sekä äiti että isä.”
Anna sitten kaiken tuon lapsen tunteman poistua kehosta. Olette tiimi, ja kehittäessäsi tätä suhdetta sisäinen tyhjyys alkaa kadota. Löydät vaiheittaiset harjoitukset artikkelista, joka käsittelee sisäisen lapsen parantamista. Jotkut asiat tulevat helpommin ulos piirtämällä: työskentelen paljon neurografiikan kanssa.
5. Sielun palaset
Hyvin vaikeina hetkinä lapsen psyyke ”jakautuu” selviytyäkseen. Siksi jotkut ovat nähneet lapsuutensa kuin itsensä ulkopuolelta. Kaikki nuo sielun palaset voidaan tuoda takaisin päivittäin, yksinkertaisesti:
”Pyydän kaikkien lyönneissä kadonneiden sieluni palasten palaamaan luokseni tänne, sydämeeni.”
Ei ole ratkaisevaa, kuinka paljon teet kerralla, vaan vähän joka päivä. Näin energia liikkuu.
6. Anteeksianto vasta puhdistamisen jälkeen
Hengellisyydessä kiertää vahingollinen ajatus: ”Anna anteeksi ja siinä se.” Liian varhainen anteeksianto, ennen käsittelyä ja puhdistamista, on kuin ripottelisit tomusokeria puhdistamattoman haavan päälle ja teeskentelisit sen olevan suklaata. Ensin poistat energian kehosta kerroksittain. Vasta sitten anteeksianto tulee itsestään puhtaasta paikasta. Kaksi asiaa aidosta anteeksiannosta:
- Anteeksianto alkaa sinusta. Teet ensimmäisen rauhan sielusi kanssa: siitä, että se syntyi tuohon perheeseen ja koki kokemansa. Anna anteeksi lapselle, joka luuli sen olevan hänen syytään.
- Anteeksianto ei tarkoita oikeuttamista. Voit antaa anteeksi ja samalla pitää rajasi tai etäisyyden ihmiseen, joka yhä satuttaa. Kun vaikenen säilyttääkseni rakkauden, petän itseäni.
Työskentelen myös sielusopimusten kanssa: ”Äiti, meillä oli sopimus: sinä satutat minua, jotta opin valitsemaan itseni. Kumoan sopimuksen.” Sitten pyydän noiden kokemusten lahjoja: voimaa, empatiaa ja rohkeutta. Jos tarvitset tukea, olen kirjoittanut anteeksiannon ja sidoksista vapautumisen rukouksen. Suvun haavoja työstetään kauniisti perhekonstellaatioissa. Valmistelen artikkelia siitä, mitä perhekonstellaatiot ovat ja miten ne toimivat.
Ja teille, jotka olette nyt vanhempia: sinun ei tarvitse olla täydellinen vaan riittävän hyvä.
Aloitan Sisäisen lapsen parantaminen -videokurssin →
Materiaalini tästä aiheesta
Kaikki lyöntien, väkivallan ja fyysisen kaltoinkohtelun sidoksista vapautumiset olen koonnut PDF-oppaaseen lyöntien sidoksista vapautumisesta. Tarjolla on myös sisäisen lapsen parantamisen sidoksista vapautumiset. Kaikki sidoksista vapautumisen materiaalini löydät sidoksista vapautumisen kokoelmasta.
Usein kysyttyä lapsuuden kaltoinkohtelusta
Voiko kaltoinkohtelusta parantua?
Kyllä. En vähättele haavaa, mutta olen nähnyt niin paljon paranemisia, ettei sinun tarvitse uskoa muuta. Paraneminen on pitkäjänteistä työtä: psykoterapiaa, kerroksittain sidoksista vapautumista ja rakkautta sisäistä lasta kohtaan. Sisäinen tyhjyys katoaa. Sanon tämän omasta kokemuksestani: ei päivässä, mutta se katoaa.
Vanhempani eivät enää elä. Kannattaako silti työskennellä?
Kyllä. Energia on sinussa: vanhemmille osoitetut lauseet toimivat heidän lähdettyäänkin, ja heidän sielunsa ovat yhä olemassa.
En muista lapsuudesta lähes mitään. Miksi?
Sulkeutunut muisti on usein juuri trauman merkki: psyyke sulki oven suojellakseen sinua. Työskennellessäsi itsesi kanssa muistot palaavat, vain sen verran kuin voit kantaa kerralla.
Täytyykö minun antaa vanhemmilleni anteeksi parantuakseni?
Anteeksianto auttaa paranemista, mutta tulee puhdistamisen lopussa, ei alussa. Liian varhain pakotettuna se on vain kaunis kerros avoimen haavan päällä. Ensin poistat energian, sitten annat anteeksi. Anteeksianto ei tarkoita sanomista, että se oli hyväksyttävää, eikä jäämistä sinne, missä sinua satutetaan.
Miksi menisin psykoterapeutille, jos myös vapautan sidoksia?
Ne toimivat yhdessä: sidoksista vapautuminen puhdistaa energiakentän, psykoterapia pitää kädestä alueilla, joille et menisi yksin. Vaikeassa lapsuudessa on monia tällaisia alueita. Olen itse yhdistänyt niitä vuosien ajan.
Jos olet päässyt tähän asti, osa sinusta on jo matkalla. Ole sille lempeä. Et ole millään tavalla syyllinen lapsuudessasi tapahtuneeseen, ja sinulla on kaikki voima paranemiseen. Työskentele vähän joka päivä ja ympäröi itsesi hyvillä ihmisillä. Aina toimiva ratkaisu on rakkaus: rakasta itseäsi ja luota Jumalaan. Lähetän suukon ja odotan sinua lähetyksiin.
Lapsuuden traumat: miten etsit tukea nykyhetkessä
Etsiessäsi tietoa lapsuuden traumoista yrität ehkä ymmärtää kokemuksia, jotka yhä painavat sinua. Artikkeli ei voi todeta, onko sinulla jokin häiriö, eikä selittää koko elämääsi yhden tapahtuman kautta. Voit aloittaa nykyisistä vaikeuksista ja nyt tarvitsemastasi tuesta.
Tarinasi ansaitsee huolellisen ympäristön
Sinun ei tarvitse todistaa menneisyytesi olleen riittävän vaikea pyytääksesi apua. Voit keskustella psykologin, psykoterapeutin tai lääkärin kanssa kokemastasi siinä tahdissa, joka on sinulle mahdollinen.
Mitä kannattaa kirjata ennen tapaamista
Kirjoita, mikä häiritsee sinua nyt, milloin sitä esiintyy ja miten se vaikuttaa uneen, suhteisiin tai toimintaasi. Voit kirjata myös sen, mikä auttaa. Kaikkia muistoja ei tarvitse rakentaa uudelleen ennen keskustelua ammattilaisen kanssa.
NHS kuvaa traumaperäisen stressin hoitoja, mukaan lukien traumakeskeiset terapiat ja EMDR, osana ammattilaisten kanssa laadittua suunnitelmaa. Hoidon valinta edellyttää arviota. Hengellinen harjoitus tai rituaali ei korvaa tuota prosessia.
Säilytä oikeus keskeyttää harjoitus
Jos valitset sisäistä lasta käsittelevän päiväkirjan, aloita nykyhetken kysymyksellä: ”Mikä tekisi tästä päivästä siedettävämmän?” Voit vastata kuvaamatta vaikeita tapahtumia. Keskeytä harjoitus, jos se tuntuu ylivoimaiselta, ja etsi tukea.
Älä pakota muistojen palauttamista äläkä muuta harjoituksessa nousseita mielikuvia historiallisiksi todisteiksi. Hyvä ympäristö sallii sanoa ”ei nyt”. Tavoitteena on saada enemmän tukea ja vaihtoehtoja tämänpäiväiseen elämään ilman nopean paranemisen painetta.
Usein kysytty kysymys
Täytyykö minun muistaa kaikki pyytääkseni apua? Ei. Voit aloittaa nykyisistä vaikeuksista ja tarpeistasi.
Jatka aiheeseesi sopivalla resurssilla
Jos haluat jatkaa pohdintaa Adevăr și Lecuire -materiaaleilla, tutustu Sisäisen lapsen parantaminen – Sidoksista vapautuminen ja syvällinen vapautuminen (PDF) -oppaaseen. Lue kuvaus ja sisältö ennen ostamista ja valitse sitten hetki, jolloin voit käyttää materiaalia omaan tahtiisi.
Tutustu myös tarjolla oleviin materiaaleihin ja Adevăr și Lecuire -artikkeleihin.
Lähteet
- Maailman terveysjärjestö — „Child maltreatment”
Usein kysytyt kysymykset: lapsuuden kaltoinkohtelu
Voiko kaltoinkohtelun jälkeen parantua?
Voi. En vähättele haavaa, mutta olen nähnyt liian monta parantumista uskoakseni muuta. Parantuminen on pitkä työ — psykoterapia, kerroksittaiset vapautukset, rakkaus sisäistä lasta kohtaan — ja sisäinen tyhjyys katoaa. Sanon sen oman kokemukseni pohjalta: ei yhdessä päivässä, mutta se katoaa.
Vanhempani eivät ole enää elossa. Onko työskentelemisellä enää merkitystä?
On. Energia on sinussa: vanhemmille osoitetut lauseet toimivat myös heidän lähdettyään, ja heidän sielunsa ovat edelleen olemassa.
En muista lapsuudestani juuri mitään. Miksi?
Usein juuri tukittu muisti on merkki traumasta: psyykki sulki oven suojellakseen sinua. Kun työskentelet itsesi parissa, muistot palaavat — vain niin paljon kuin jaksat kerralla kantaa.
Pitäisikö minun antaa vanhemmilleni anteeksi, jotta parantuisin?
Anteeksianto auttaa parantumisessa, mutta se saapuu puhdistuksen päätteeksi, ei alussa: liian aikaisin pakotettuna se on vain kaunis kerros avoimen haavan päällä. Vie ensin energia ulos, anna sitten anteeksi — eikä anteeksiantaminen tarkoita, että väittäisit sen olleen oikein, tai että jäisit paikkaan, jossa sinua loukataan.
Miksi mennä psykoterapeutin luo, jos teen myös vapautuksia?
Koska ne toimivat yhdessä: vapautukset puhdistavat energiakentän, psykoterapia pitää sinusta kädestä kiinni alueilla, joille et menisi yksin — ja raskas lapsuus sisältää monia sellaisia alueita. Minä olen yhdistänyt ne omassa elämässäni vuosia.
Jos olet päässyt näin pitkälle, jokin osasi on jo matkalla. Ole hellä sille. Sinulla ei ole mitään syyllisyyttä siitä, mitä lapsuudessasi tapahtui — ja sinulla on koko voima parantua. Työskentele päivittäin, vähän kerrallaan, ja ympäröi itsesi hyvillä ihmisillä: ratkaisu, joka toimii aina, on rakkaus — rakasta itseäsi ja luota Jumalaan. Lähetän suukon ja odotan sinua livelähetyksissä.
